Korjaaja, ketä kuuntelet?

 

Amerikan Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin kongressirakennus kärsi vaurioita loppiaispäivän levottomuuksissa 6.1.2021. Poliittisesti kahtia jakautuneessa maassa presidentinvaalin tulokseen pettyneet istuvan presidentin kannattajat rynnäköivät keskeyttämään seremoniallisen äänestystuloksen vahvistamisprosessin. Tapahtunut jätti jälkeensä mittavan ja moniulotteisen jälkipyykin, jonka fyysisyys välittyi maailmalle kuvissa särjetyistä ikkunaruuduista, myllätyistä toimistohuoneista ja kivilattioille levinneestä kyynelkaasu- ja sammutinjauheesta.

Rakennusten korjaamiseen ei normaalioloissa liity dramatiikkaa. Silloin korjataan, kun jotakin on mennyt rikki - vaurion syystä viis. Tai ainakin näin oli vielä historiassa, kun rakennuksen omistajalla oli kyky havaita korjaustarpeita ja omaa käytännön osaamista ja tarmoa ryhtyä kunnostustöihin. Nyttemmin korjaamisen käsite vaatisi uuden määrittelyn. Onko sellainen korjaamista, jos omaehtoisesti tai ulkopuolisen kehotuksesta uusitaan ehjää?

En malta olla johtamatta aasinsiltaa blogiotsikkoon Fake News -aikakauden usean totuuden uutisointitavoista, mikä myös osaltaan johti Yhdysvaltain poliittiseen kaaokseen. Vaikkei olisi kyse sen enemmästä kuin suomalaisen rakennuskannan korjaamisesta, neuvoja etsitään eri osoitteista sen mukaan, mikä sattuu olemaan oma kokemus aihepiiristä ja ketä pidämme asiantuntijana.

Moni remontoija ryhtyy sisustamaan kotiaan talven pimeinä kuukausina rautakauppiaan mainoskirjeiden perusteella ja osamaksumahdollisuuden houkuttamana. Koska ulkomaalaussäitä pitää odottaa toukokuulle saakka, siihen asti ”kannattaa” päivittää asunnon sisäilmettä, ja materiaalien ja vaihtoehtojen tarjonta on nettimyynnin ansiosta jokaisen ulottuvilla. Kaiken aikaa lanseerataan uusia tuotteita, jotka osataan myös markkinoida kuluttajalle. Olet vanhanaikainen, ellet jo ole käsitellyt laattalattiaasi nanopinnoitteella. Kuka myöntää olevansa mainonnan uhri ja oliko mikään entinen varsinaisesti rikki tai epäkelpo? Onko korjaamisesta tullut pelkkää uusimista, kun entinen on alkanut kyllästyttää ja Ihanat Kodit -ohjelmassa esitellään – niin ihania koteja?

Se, joka hankkii tai perii vanhan rakennuksen, ei voi välttyä korjaustoimilta, mutta mistä tulisi hankkia neuvoja itselle vieraasta aihepiiristä? Kehottaisin tutkimaan neuvonantajan taustat ja motiivit mutta myös puntaroimaan omaa osaamista. Vanha rakennus tuhoutuu melko varmasti, jos satunnainen uusi omistaja on mielestään oikeutettu itse harkitsemaan, mitä omaisuudellaan tekee. Moni omatoiminen korjaaja tekee peräkärryretken sisustustavarataloon, josta hän palaa intoa puhkuen maali- ja laminaattikuorman kanssa, mutta ymmärtääkö hän jotakin rakennusfysiikasta tai tyylihistoriasta? Miksi ylipäätään pitäisi hävittää edellisen asukkaan elämän jäljet niin pian kuin mahdollista?

Korjausneuvojen vastaanottaminen vaatii sen tunnustamista, että itseltä puuttuu asiantuntemusta. Yleensäkin neuvojen kuuntelualttius vaihtelee, mutta todellisuudessa osa rakennusten omistajista luottaa ennemmin naapurin Perttiin kuin vaikkapa arkkitehtiin, koska Pertti on tuttu ja se riittää. Merkittävä osa rakennusten omistajista luottaa myös ennemmin putkiasentajaan kuin arkkitehtiin, koska asentaja sentään oikeasti näyttää rakentajalta, mutta osaako asentaja suunnitella ja ymmärtääkö hän kokonaisuuksia saati vanhaa rakennusta? Kuka sitten malttaa keskittyä vastaanottamaan lyhyttä luentoa siitä, millainen kokonaisuus vanhan talon korjausrupeama luvanhakuineen kaikkineen voi olla?

Tunnistan sen, että korjausneuvontaa etsivä voi olla valmiiksi tuskastunut ammattilaisina itseään pitävien ristiriitaisiin neuvoihin. Ellei neuvojalla ole tarkoitusperänä myynnin edistäminen, silloin hän jakaa ohjeita koulutuksensa ja käytännön työkokemuksensa tuottamin painotuksin. Jos korjaaja on tekniikkaorientoitunut ja hänen mielestään nykyajan keksinnöt päihittävät kaikessa vanhat, silloin kuunnellaan insinööriä, joka kenties kehottaa repimään hirsitalon vanhan ulkovuorin ja korvaamaan sen uudella tuuletusrakoversiolla sekä hävittämään falskaavat ikkunat. Jos korjaaja arvostaa historiaa ja vanhojen rakennusten estetiikkaa, hän rajaa neuvonantajahakunsa käsittämään sen ammattilaisryhmän, jolla on kokemusta kyseisestä aihepiiristä.

Teoriassa pitäisi olla edullista ja ekologista lisälämmöneristää vinttiä tuomalla uutta sahanpurupeitettä entisen päälle, mutta jos seasta pilkottaa hiiren- ja linnunraatoja, niin moniko tarttuu vaivalloiseen siivousoperaatioon ja jättää toteuttamatta yläpohjan imuroinnin? Remontoijan omat arvostukset asettuvat puntariin korjaustapoja valittaessa, mutta asiantunteva korjausneuvoja osaa myös pidättäytyä jakamasta kapean näkökulman faktoja. Kaikki vanha ei suinkaan ole pyhää ja koskematonta. Itse suhtautuisin korjaamisen yhteydessä epäilevästi yhden totuuden puhujiin, vaan hankkisin tietoa ajan kanssa. Vanhan talon korjaamisella harvoin on tulipalokiire.