Kuinka suomalainen innostuisi kompostoinnista ja kuivakäymälöistä?

Sattui olemaan ylimääräistä aikaa ja lähdin tuttavan seurana tutustumaan puutarhamessuille Tampereelle kuukausi sitten. En mitenkään ollut perehtynyt näyttelytarjontaan etukäteen, muttei sinänsä yllättänyt, että valtaosa messuosastoista liittyi ainoastaan hyvin löyhästi tai ei ollenkaan viherrakentamiseen ja puutarhan istutuksiin. Tynnyrisaunat, ulkoporeammeet ja minikasvihuoneet olivat jokseenkin edustavasti esillä, mutten törmännyt komposti- tai eko-wc-ratkaisuihin, jotka miellän puutarhateemaan kuuluviksi tuotteiksi - kylläkin sinnikkäästi minulle yritettiin myydä älykästä kodinturvajärjestelmää!

Laiskanpuoleisena asuntomessukävijänä muistan joka tapauksessa talotekniikan uutuuksia pidettävän nykyään esillä, mutta lähimenneisyyden kokemuksien perusteella vaikuttaisi siltä, ettei vesikäymälän valta-asemaa uhkaa vähään aikaan mikään kilpaileva tuote.

Kehitystä ohjaa aina jonkin tähänastisen muuttuminen epätyydyttäväksi, kalliiksi tai jopa saavuttamattomaksi, mutta yhtä lailla tarmokas tuotelobbaus, markkina-aseman valtaaminen ja vaikkapa EU:n lainsäädäntötyö. Keksintönä länsimaissa pitkään tunnettu posliininen vesiklosetti on kieltämättä huippumukava käyttää, ja niin kauan kuin huuhteluvettä ja puhdistamokapasiteettia riittää, ei esiinny pakottavaa tarvetta hakea ihmisjätösten jälkikäsittelylle vaihtoehtoa. Haja-asutusalueilla syntyviä jätevesiä toki vahditaan Suomessa haukkana, mutta kunnat eivät toistaiseksi anna asemakaava-alueilla vapautusta viemäriverkkoon liittymisestä. Ei vaikka kuivakäymälätekniikka on ottanut valtaisia kehitysharppauksia lyhyen ajan sisällä. Jokin asiassa siis mättää, kun piti erikseen tavata jälkikäteen luettelosta, oliko siellä Tampereen messuilla mukana sittenkin jokin ekokäymäläfirma. Ei ollut.

Mistä johtuu kompostikäymälävastaisuus päivänä, jona valtaosa ajattelevista suomalaisista tuhahtelee paheksuvasti Pariisin ilmastosopimuksesta irtisanoutuneelle presidentti Trumpille? Moneen muuhun maahan verrattuna Suomi on hoitanut ympäristöasiansa hyvin, ja jätteenkäsittelyteknologia ulottuu jokaiseen pitäjään. Yhtä itsestään selvää kuin juomaveden laskeminen hanasta on se, että vedetyn wc:n sisältö matkaa eteenpäin puhdistettavaksi, vaikka tuotokset tekisivät välipysähdyksen tontin umpisäiliössä. Omakotitalon omistajien vanhin sukupolvi muistaa edistysaskeleena sen, että arkinen käymäläasiointi siirtyi lopullisesti pihan perältä sisätiloihin, ja tässä väestönosassa kuivakäymälä vertautuu haisevaan huussiin.  Koska toisaalta talonomistajan pitää sietää jatkuvaa rakentamisen lainsäädännön kiristymistä ja sen vaatimuksia rakenne- ja talotekniikalle, monikaan ei vapaaehtoisesti tahdo tehdä elämästään nykyistä hankalampaa. Eli toisin sanoen maksamme ilomielin hintaa viemäriverkkoon kuulumisesta tai loka-auton tyhjennyskäynnistä, ettei sentään nykyaikana tarvitse liata käsiään kompostityhjennyksen parissa. Vailla omantunnontuskia hankimme edelleen vesikäymälöitä, koska meille ne edustavat käyttäjämukavaa huipputekniikkaa. Kukaan ei halua palata takaisin kivikaudelle ennen kuin muuttuva maailma siihen pakottaa.

Asiaan saattaa tulla lähitulevaisuudessa muutos. Asuminen on muuttunut lyhyessä ajassa turkasen kalliiksi ja samaan aikaan sisällöttömäksi sohvalla lojumiseksi ja tietokoneella roikkumiseksi, jolle uudet sukupolvet kaipaavat vaihtoehtoja. Omalla kohdallani innostuin ensin biojätteen kompostoimisesta, kun maaseudulla ei ollut sopivaa sijoituspaikkaa banaaninkuorille, ja sekajätesankoon pudottamani käytetyt kahvinsuodatinpussit tuoksuivat turhan pitkään sisätilassa. Entisenä urbaanina kerrostaloasujana piti netistä selvittää, kuinka biomassa kompostoituu, ja kun tämä alkoi sujua, sain ravinteikasta väliainetta lehtikompostiin. Kun opin vielä hakettamaan risut silppurilla, saan kaiken edellisvuotisen biomassan hyötykäyttöön omalla tontilla. Tästä ei enää olisi pitkä matka kuivakäymälän käyttäjäksi ja sen myötä kaiken eloperäisen jätteen omakohtaiseksi jälkikäsittelijäksi, sillä ei meidän vanhalle muinaismuistoja kätkevälle asuinalueellemme viemäriverkkoa olla ulottamassa. Tuntuu ihan oikeasti hölmöltä suostua pumppauttamaan pois tämän tästä pohjavedellä kyllästettyä jätekaivolientä sinänsä täysin lainvastaisesta vanhasta sakokaivosta, joka toimittaa meillä umpisäiliön virkaa.

Moni ei tiedä, että nykyaikainen sisätilaan sijoitettava ekokäymälä on muotoilultaan ja materiaaliltaan salonkikelpoinen vastine valkoiselle wc-istuimelle, eikä sitä että toimiva sellainen tuoksuu vesikäymälää vähemmän. Malleja on varsin runsaasti, mutta toki kompostoitumisprosessi tai virtsan talteen kerääminen lannoitteeksi tarvitsee asiallisen puolilämpimän tilan, ellei investoida suoraan tuotokset tuhkaavaan tai haihduttavaan istuimeen. Mallistojen kehittäjien soisin pyrkivän esille ja ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi loma-asuntomessuille, sillä fiksuinkaan markkinoita hakeva tuote ei varastojen piilosta vakuuta ketään. Mikäli puhtaan veden käyttöä rajoitettaisiin tai jos ruoan tuotanto vaatisi edes jossain määrin omakohtaista toimintaa omalla tontilla, nämä toki olisivat läpimurto ekokäymälöille. Silmiä avaava kokemus olisi kumminkin tutustuminen pakolaisleiriin, jossa jätöksiä saa kuulemma väistellä jokaisella askeleella.

Ajattelin tänä vuonna vierailla Mikkelin asuntomessuilla ja aion tutkia tarkkaan kotien käymäläratkaisut. Jätän ehdottomasti kehittämispalautetta, mikäli vastaan ei osu muuta kuin IDOa ja Gustavsbergia.

 

Alikyläntie 14, 36600 PÄLKÄNE, puh. 040 - 540 8762
sallapaakkunainen@ark-akkuna.fi

© Arkkitehtitoimisto Akkuna 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®