Jossain on railo – kohtaamisongelmia arkkitehtiperspektiivistä

 

Yrittäjän vapauksista nauttien istahdin iltapäivänä eräänä kotisohvalle ja katsoin tv:stä kotimaisen vanhan draamaelokuvan ”Jossain on railo”. Filmi ei kertonut arkkitehdeista, mutta siinä kuvattiin päähenkilöiden elämänkatsomus- ja ajattelutapaeroja. Minä ajattelin seuraavaksi pohtia, miksi arkkitehdin ja suuren yleisön keskinäinen kommunikointi ei ole aina luontevaa, ja railovertaus sopinee aihetta käsittelevän blogin otsikoksi maaliskuussa.

Ei ole kenellekään epäselvää, mitä tekevät maanmittarit, kirvesmiehet, maalarit ja laatoittajat: tehtävänimike kertoo suoraan suoritettavasta rakennusalan työstä. Mutta arkkitehti sekoitetaan arkeologiin ja arkkiatriin. Titteli on siis valmiiksi hämäräperäinen, muinaiselta kalskahtava ja ilmiselvästi hankalasti suomennettava. Sitten seuraa tarkentava kysymys: ”Mutta mikä arkkitehti? Oletko sisustus-, rakennus-, kaavoitus- vai maisema-arkkitehti?” Vastaaja ei satu olemaan mikään näistä. ”Eli oletko arkkitehti ensinkään?”, jatkaa kysyjä. Vastaaja vakuuttaa olevansa, mutta kysyjä ei vakuutu, kun suomenkielistä liitesanaa ei ole ilmoittaa. Tässä tuli ensimmäinen kompastuskohta eli ammattilaisuus on kyseenalaistettu.

Arkkitehti on vanhastaan vastannut kooltaan mittavien rakennushankkeiden suunnitelmista. Yhtä kaikki hän on toiminut yhteiskunnan hyväosaisten palvelijana – ja toimii yhä tänä päivänä. Eihän tavallinen kansa muinoin kutsunut paikalle suunnittelijaa, vaan asumukset ja karjasuojat pystytettiin itsenäisesti noudattaen sitä mallia, joka seutukunnalla oli käytössä ja joka oli peritty aiemmilta sukupolvilta. Arkkitehtien laatimia tyyppitalopiirustuksia alkoi levitä 1900-luvulla etenkin sotien jälkeen asuinrakennusten malleiksi, mutta niiden tarvitsijat eivät kohdanneet itse arkkitehtia - tuolloin mallit vieläpä kelpasivat rakentajille lähestulkoon sellaisinaan. 1960-luvulta lähtien saatavilla alkoi olla talotehtaiden mallikuvastoja, joita rakentajaperheet tottuivat selaamaan itsekseen. Tilastot kertovat talopaketteina hankittujen pientalojen muodostavan nykyään 70 % kaikista rakennettavista pientaloista. Talotehtaiden omat suunnittelijat kykenevät muokkaamaan tyyppipiirustuksiaan rakentajaperheiden yksilöllisten toiveiden mukaisiksi, ja innokkaimmat rakentajat perehdyttävät itsensä internetistä lataamiinsa ilmaisiin piirustusohjelmiin. Rakennusluvan hakemisen vaiheessa paikallinen rakennustarkastaja kehottaa kumminkin hankkimaan vaadittavat lupapiirustukset pätevältä suunnittelijalta, koska luvanhakijan oma suunnitelmamateriaali ei normaalisti täytä kaikkia vaatimuksia. Arkkitehti vain ei ole opiskellut seitsemän vuotta korkeakoulussa päästäkseen piirtämään puhtaaksi amatöörin piirustuksia, mutta perusrakentaja ei osaa kaivata muuta palvelua, ja vähiten hän kaipaa kuulla talosuunnitelmaan kohdistuvaa kritiikkiä tässä vaiheessa rakennusprojektia. Arkkitehti olisi tietenkin suunnitellut talon ihan toisella tavalla. Taas osuttiin railoon.

Mitä sitten tapahtuu, ellei pientalorakentaja tarvitse suunnittelijaa muuhun kuin piirtämiseen ja lupadokumenttien kokoamiseen? Jos kumminkin jokin rakentamiseen tai korjaamiseen liittyvä aihe sattuukin askarruttamaan? Sitten mennään kansalaisille suunnatuille internetin keskustelupalstoille esittämään kysymyksiä, joihin vastailevat anonyymit amatöörit. Vaikka internet ja kirjakaupat ovat pullollaan rakentamisen ja suunnittelun ammattilaisten jakamaa tietoa, akateemisten tietoviisaiden viiteryhmä koetaan vieraaksi ja heidän ilmaisutapansa vaikeaselkoiseksi. Sosiaalisessa mediassa kysyjät ja vastaajat kokevat tasavertaisuutta ja välitöntä vuorovaikuttamista, mikä ratkaisee. En muuten ole vielä törmännyt avoimeen netin neuvontapalstaan, jota ylläpitäisi arkkitehti. Ennen vanhaan arkkitehdit eivät edes mainostaneet itseään (olikohan se peräti kiellettyä?). Kun tavalliset rakentajat näyttävät kääntyvän aina mieluiten talotehtaan, internetin tai tutun rakennusmiehen puoleen, vastaavasti arkkitehdit käpertyvät omiin piireihinsä. On niin paljon helpompi kommunikoida samaa ammattikieltä puhuvan rakennuttajapäällikön kuin pelkästään perustalosta haaveilevan perheen kanssa. Eikä noiden maallikoiden maku ikinä vastaa arkkitehdin makua. Onko meissä arkkitehdeissä itsessämme syytä siihen, etteivät meitä kaikki halua lähestyä? Ihan varmasti!

Halutessaan arkkitehti voi pysytellä ammattipiireissä, joissa hänellä on selkeä ennalta määritelty rooli. Halutessaan hän voisi astua sillekin areenalle, jonka nyt ovat vallanneet pakettitalofirmat, ikkunakauppiaat ja remonttiryhmät. Tällöin hänen tulee palata siksi rakentamisen moniosaajaksi, jollaiseksi Wikipedia hänet määrittelee. Ja mielellään hankkia vaatevarastoonsa muutakin kuin mustaa.

 

Alikyläntie 14, 36600 PÄLKÄNE, puh. 040 - 540 8762
sallapaakkunainen@ark-akkuna.fi

© Arkkitehtitoimisto Akkuna 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®