Edeltävän sukupolven elämäntyötä purkamassa

Tänä syksynä tv:n katselijat ovat saaneet seurata kotisohviltaan Sadan vuoden talo -projektia, joka sai alkunsa pientalorakennuttaja Juha-Pekka Ristmeren päätöksestä pystyttää kestävä ja terveellinen asumus Poriin samalle paikalle, johon hänen vanhempansa rakensivat talon modernein opein 1960-luvun puolivälissä. Ristmeren isä sovelsi rohkeasti oman aikansa uutuuksia kuten valesokkelia ja matalaperustusta perheen kotiin, jonka vähitellen valloittivat homerihmastot ja jonka kohtaloksi koitui purkaminen.

Purkuvasaran alle on päätymässä myös vuonna 1977 valmistunut Nokian terveyskeskus, jonka sisäilmaongelmia ei ole saatu kuriin. Laatikkoarkkitehtuuria edustava massiivinen hoivakompleksi rakennettiin rinnemaastoon, jossa sateen valumavedet ovat pitäneet sokkelit kosteina menneet 40 vuotta. Alapohjaonteloihin jätetyt ja myöhemmin lahonneet muottilaudat ovat erittäneet epäpuhtauksia korvausilmaan. Lisäksi mineraalivillaeristeiden kuidut ovat kyllästäneet ilmanvaihtojärjestelmän osat sekä ritiläalakattojen yläpuoliset tilat. Korjaaminen tulisi liian hintavaksi tilanteessa, jossa rakennuksen terveeksi saattamisesta ei ole takeita ja jossa nykyinen tilajakokaan ei enää vastaa ajan tarpeita. Nyt minä ja kollega sovitamme uuden hyvinvointikeskuksen huoneohjelmaa vanhan rakennuksen tilalle.

Sekä Porissa että Nokialla on ajateltu korvata edeltävän sukupolven rakennusmeriitit laadukkaammilla ratkaisuilla. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, sillä myös puoli vuosisataa sitten tehtiin sen ajan ymmärryksellä parhaita mahdollisia valintoja, joilla korvattiin vanhat materiaalit, tekniikat ja tilajaot. Nyt on opiskeltu kosteudenhallinnan pitkä oppimäärä ja pyritään kohti energiatehokkuutta. Samaan aikaan kohteita kilpailutetaan, aliurakoidaan ja aikataulutetaan. Yhteen ja samaan rakennukseen ympätään kaikki uusimmat tekniset oivallukset ja rakentamismääräysten ilmentymät, joiden tiedetään käyvän vanhanaikaisiksi nopeammin kuin mitkään tähänastiset keksinnöt.

Minä en kumminkaan tohtisi puhua nykyreseptien mukaan toteutetuista sadan vuoden taloista. Olen tosin huomannut, että edustan rakentamisen alueella vähemmistöä, jonka mielestä ennen oli paremmin - useimmat kollegat ja partnerit taas vannovat tulevaisuuden, koneiden ja automatiikan nimiin.

Ihminen on saattanut kehittää teoriassa toimivia rakentamisen konsepteja, mutta kuta useammista raaka-aineista talot leivotaan eri työvuoroissa, sitä todennäköisemmin niihin pesiytyy virheitä ja puutteita. Suunnittelu- ja työtiimissä yksikin laput ohimoilla puuhasteleva jäsen hankaloittaa yhteispeliä. Se että työmailla puhutaan nykyään monia kieliä voi johtaa kommunikaatio- ja tulkintaongelmiin. Uusista teknisistä ratkaisuista tai materiaaleista ei tietenkään voi olla sadan vuoden kokemusta. Mutta se on varmaa, että seiniä on turha rakentaa paikoilleen kivestä, koska nykyajan rakennuksissa muuntojoustavuutta kaivataan jo viiden vuoden kuluttua valmistumisesta.

Ihan hirmuisesti en kuitenkaan sure sitä, että edeltävän sukupolven aikaansaannoksia poistuu kaupunkikuvasta, sillä nuo teollisen rakentamisajan tuotokset ovat arkkitehtonisesti masentavia - pääsääntöisesti. Nokian hyvinvointikeskuksen tilavisiointia varten selasin internetistä suomalaista terveysasemakuvastoa ja masennuin entisestään. Me arkkitehdit olemme olleet mukana rakentamassa hyvinvointi-Suomea, jossa jokainen on saanut terveysvaivoihinsa lääkitystä mutta jossa urbaania maisemaa ei oikein tohdi ulkomaan vieraalleen ylpeänä esitellä. Meille on riittänyt, kun joku on palkinnut meidät keskikertaisesta tai vieläkin vaatimattomammasta suorituksesta.

Myös meidän aikamme rakennukset tulevat väistymään uusien tarpeiden tieltä. Jääkö jäljelle kasa ongelmajätettä vai voidaanko enin osa rakennusmateriaaleista kierrättää tai hyödyntää eri tavoin? Kehittääkö joku tavan jatkaa rakennuksen elinkaarta vuosikymmen toisensa perään ja vältytäänkö jatkossa sisäilmasairauksilta? Peräänkuuluttaisin laatuajattelua sen sijaan, että lanseerataan uusia määräyksiä vailla testausta tai että valitaan halvin mahdollinen kokoonpanomalli. Vain yhden sukupolven kestävä rakennus ei voi olla tulevaisuudessa normi.