Ikuisen kesän illuusio ja muita asuntomessuilmiöitä

Omiin kesärutiineihini eivät itsestään selvästi kuulu asuntomessuvierailut, mutta jos luvassa on edes ripaus jotakin tavallisuudesta poikkeavaa eikä talonäyttelyä ole rakennettu Suomen toiseen äärilaitaan kauas kodistani, niin sitten otan messut ohjelmaani, vaikkakin tapahtuman kaupallisuus ja jonossa liikkuminen itseäni hieman ärsyttävät. Koska arkkitehtuuria on tullut nähtyä paljon ja pientalotrendit tuntuvat muuttuvan hitaasti, talonäyttelyissä saan harvoin wow-elämyksiä. Sen sijaan on kiinnostavaa tehdä havaintoja 2000-luvun elämänmenosta ja arvoistamme, joita talo- ja piharatkaisut ilmentävät.

Mikä asuntomessualueilla viittaa eniten kaupallisuuteen? Kun kaikki talot ovat uniikkeja ilmestyksiä, voidaan päätellä että kaikki on kaupan ulkoseinien runkojärjestelmistä alkaen, ja asukas on itse saanut valita haluamansa mahdollisuuksien tarjonnasta. Asuntomessukävijälle esitellään mieluiten aisteihin ja tunteisiin vetoavaa pintaa, sillä kulkureitit ohjataan pääovesta sisään ja terassilta ulos, jolloin vähemmälle huomiolle jäävät talojen fyysiset perusrakenteet, jotka muodostavat kuitenkin muhkeimman potin perheen investoinnin loppusummasta. Messutapahtuma ajoitetaan kesään, jolloin vallitseva vuodenaika näyttää pientaloasumisen ihanimmat kasvot ja jonka avulla myydään kaikki nykyaikaiseen ulko-oleskeluun liitettävä tarpeisto, joka puuttui vanhoista rakennuksista.

Mikkelissä Saimaan rannalle rakennettu Kirkonvarkauden asuntomessualue koostuu neljästä korttelista, joiden sijainti suhteessa rantaan ja järvimaisemaan määräävät kodin hinnan. Erilaisia tontteja yhdistää kuitenkin se, että rakennusten ympäriltä puuttuu muokattu hyötypiha, ellei sellaiseksi lasketa autotallin edustaa kadun varressa. Moderni messutaloasuja ei kaipaa puutarhanhoitoa vaan hankkii nurmikon tilalle mieluummin kunttaa eli siirtovarvikkoa, joka kieltämättä istuu männikköiseen maastoon hyvin. Joskus muinoin kohtuullisen kokoinen piha tuotti perheelle itse kasvatetut elintarvikkeet, mutta nyt uudet perunat noudetaan marketista eikä tontin siten tarvitse olla kovin suuri. Kunttapihalla taas ei kävellä eikä pelata pelejä: perheen aikuiset ihailevat kanervikkoa ikkunasta tai terassilta ja lapset viedään leikkimään hyvin varusteltuun korttelipuistoon.

Asuntomessutalojen rakentajat tyytyvät viime vuosiin verrattuna vähempiin asuinneliöihin mutta pihapatioiden ja parvekkeiden pinta-alat kasvavat. Moderni terassi-intoilu on tietenkin perua matkoilta lämpimiin maihin ja viittaa yhä lisääntyvään vapaa-aikaan, mutta onko se myös merkki katoavasta kosketuksesta luontoon, kun ulkoseinien ulkopuolella halutaan käyskennellä pelkästään sukkasillaan? Vaikkei terassirakentaminen rakennusoikeutta kulutakaan, minua jaksaa hämmästyttää tilaviin ulko-oleskelurakenteisiin panostaminen, sillä Suomessa ilmasto ei suosi taivasalla istuskelua ja lekottelua, ja pelkästään tänä kesänä aurinko on tuskin näyttäytynyt. Kun vielä ahtailla tonteilla naapurille avautuu melko esteetön näkymä omaan ulko-oleskelutilaan, jään miettimään onko tämä tiedostettu alusta alkaen. Terassit ovat vähitellen muovanneet rakennusten julkisivuarkkitehtuuria niin, että varsinaista rakennusmassaa pitää toisinaan etsiä erilaisten katosulokkeiden takaa. Vanhoissa kartanoissa, pappiloissa ja porvariston kesähuviloissa pääoven ääreen sommiteltiin usein avokuisti, jonka yläpuolelle sijoittui luontevasti samankokoinen parveke, ja muuta ulko-oleskelua varten rakennettiin puutarhamajoja ja kahvinjuontipaviljonkeja.  

Lasia käytetään paljon modernissa pientalossa. On ymmärrettävää että hienon maiseman äärellä suositaan koko ulkoseinän täyttäviä ikkunalasituksia jo siksikin, että materiaalin eristävyysarvot ovat parantuneet ja itsepuhdistuvuus mahdollistaa huolettoman suhtautumisen pesutarpeeseen. Turvaominaisuuksilla varustettua lasia näkee paljon myös terassikaiteissa, sillä näin taataan parhaiten esteetön näkymä sisätilasta ulos luontoon. Viime aikoina lasi on yleistynyt kodin pesutiloissakin, ja vielä asumattomassa messukodissa kirkkaat pinnat henkivät puhtautta. Kumminkin kyseenalaistan sen, että olisi pelkästään nautittavaa nähdä saunanlauteilta suihkutilaan, jossa löylyhuonetta kirkkaampi valo valaisee lattiankuivauslastat ja kanssakylpijöiden pesutoimet messujen jälkeen. Itse saunassa on perinteisesti voinut rauhoittua ja irtautua arjen yläpuolelle, ja sinne sopii erinomaisesti maisemaikkuna ja hämyinen tunnelma. Suora näkymä pesutilaan on omiaan arkipäiväistämään suomalaisen saunakokemuksen ja kalkkipitoisen veden pisarointi lasipinnoilla vaatii aikaisempaa enemmän siivousintoa.

Erilaiset älyjärjestelmät tekevät tuloaan asuntomessukoteihin. Napin painalluksella voidaan säätää lämmitystä, ilmanvaihtoa, pimennysverhojen aukinaisuutta tai valaistuksen voimakkuutta ja väriä. Älypuhelimella on mahdollista etäohjata kodin lukitusta, ja tekniikka huolehtii, että kaukana kotoa lomaileva perhe saa tiedon vuotavasta astianpesukoneesta. Nykyaikaisen turva- ja talonmiesteknologian suurimpana miinuspuolena pidän asukkaan heittäytymistä tekniikan varaan niin, että katoaa oma perusymmärrys huoltotarpeista sekä mahdollisuus puuttua itsenäisesti älyjärjestelmien vikoihin. Moderni pientaloasukas on jo joutunut puntaroimaan sitäkin, voiko internetin tietomurto avata kodin ovet kenelle tahansa ulkopuoliselle. Pientaloasumisen on tähän asti erottanut kerrostaloasumisesta erilainen vastuu huoltotoimista ja niistä järjestelmistä ja rakenteista, jotka ympäröivät asuntoa. Lisääntyvä ulkoistettu vastuu pientaloasumisessa myös maksaa, mutta itse maksaisin mieluummin oikealle talonmiehelle kuin kuukausirahaa ”suojelusta” turvapalvelun myyneelle yritykselle.

Itseäni viehättää pientaloasumisessa eniten mahdollisuus kokea vastapainoa nykyaikaiselle työlle eli tietokoneruudun katselulle sisätilassa. On mahtavaa kerätä elokuussa vadelmasatoa ja möyhentää kompostia, josta saa ravinnetta ensi vuoden istutuksille. Asuntomessuilta kerään lähinnä suunnitteluoivalluksia ideapankkiini. Mikkelissä paras wow-elämys syntyi havainnosta, että autotallin nosto-oven rullalle kelautuvat lamellit voi verhota puulla, jolloin iso ja mielestäni ruma perinnerakentamiseen kuulumaton ovielementti saadaan täydellisesti häivytetyksi vaakapaneloituun ulkoseinään - kiitos vain Seppo Mäntylälle tästä toteutuksesta ja Wave-talon uskaliaasta pientaloestetiikasta.

 

Alikyläntie 14, 36600 PÄLKÄNE, puh. 040 - 540 8762
sallapaakkunainen@ark-akkuna.fi

© Arkkitehtitoimisto Akkuna 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®