Terveen rakennuksen raaka-aineet

 

Rakennusten homeongelmista ja huonosta sisäilmasta uutisoidaan nykyään niin paljon, että aiheeseen alkaa turtua. Vaikka media onnistuu osin itse lietsomaan home-epäilyjä, todistusaineistoa huonosta suunnittelusta ja rakentamisesta alkaa olla riittävästi, jotta kukaan tosiasiat tunnustava lähtisi kieltämään ongelman olemassaoloa.

Mutta mikä mahtaa yhdistää laktoosi-intoleranssin, ilmastonmuutoksen tai sisäilmaoireilun torjujia? Vaikuttaa tietenkin tulevan kalliiksi ja vaivalloiseksi toimia toisin kuin tähän asti: laktoosittomat tarjottavat maksaisivat pihille emännälle entistä enemmän, kivihiiliteollisuuden lakkauttaminen hävittäisi työpaikat ja johtaisi poliittiseen epäsuosioon (terveisiä Yhdysvaltain presidentille!) ja vakiintuneiden rakentamistapojen kyseenalaistaminen romuttaisi opetussisällöt ja gryndereiden businekset. Hometalojen tuottaminen ei voi olla kenenkään varsinainen tavoite, mutta mikä estää rakentamasta kunnollisia rakennuksia, vaikka on olemassa tietoa vaurioiden syntymekanismeista?

Suomessa ehdittiin rakentaa satoja vuosia tiilestä ja hirrestä, mutta hengittävät materiaalit jäivät kehityksen jalkoihin toisen maailmansodan jälkeen. Koska tiilestä muuraaminen oli hidasta ja työvoimavaltaista, rakennustavan korvasi kustannustehokkaampi elementtirakentaminen. Pientaloissa hirsiseinän korvasi puinen rankarakenne, jonka pystytys oli hirsien veistoa ja salvomista nopeampaa. Helppous ja nopeus avasivat tien kerrosrakenteille ja uusille eristemateriaaleille, joiden kosteuskäyttäytymistä ei tunnettu mutta joiden avulla joudutettiin merkittävästi rakennushanketta. Koska rakentamisvaiheen nopeaa aikataulua korostetaan yhä projekteissa, syyllistytään helposti virheisiin ja puutteisiin suunnittelusta alkaen. Mikäli oikeasti peräänkuulutettaisiin laatua, rakentamisen koko prosessi olisi hitaampi ja paneutuvampi. Kuka suostuu myöntämään, että vanhoissa menetelmissä oli sittenkin mieltä? Eivät ainakaan ne, joiden etujen vastaista on rakentaa kestävästi.

Mitä tekemistä rakennusten käyttäjien mukavuudenhalulla on sisäilmaongelmien kanssa? Suostuisitko peseytymään ainoastaan kerran viikossa lauantaisin pihasaunassa talvipakkasella tai tinkisitkö mukavasta sisälämpötilasta? Tiedän vastaukset valmiiksi, mutta vedenkäyttömme runsastuminen sisätiloissa aiheuttaa rakenteille kostumisriskin ja seinien paksut eristekerrokset vaikuttavat jokseenkin samoin. Koska nykysukupolvien omakotiasumisesta vaikuttaa tulleen pelkkää nautiskelua TV:n ääressä tai kesäterassilla, vapaa-ajalla ei viitsitä kiipeillä tikapuilla siivoamassa vesikouruja lehdistä, joten vesi pärskii rankkasateella pitkin seiniä. Jos vielä nurmikonleikkauskin ulkoistetaan robotille, auringossa köllöttelijä tuskin tulee tarkkailleeksi rännikaivotukoksia tai lämpöpumpun suodattimen puhtautta.

Pitäähän sekin myöntää, että on meissä arkkitehdeissä myös osasyytä homeilmiöihin. Kansainvälisiä tyylivirtauksia seuranneet rakennussuunnittelijat toivat Suomeen aurinkoisille maille tyypilliset tasakattoiset ratkaisut, ja malli esiintyy monissa aikanaan uudentyyppisissä rakennuksissa kuten terveyskeskuksissa tai lähiökerrostaloissa. Arkkitehtuurin julkaisuissa esillepääsyä tavoittelevat suunnittelutoimistot keskittyvät toisinaan mieluummin huomion herättämiseen kuin tekniseen viimeistelyyn, ja niinpä saadaan lukea ”yllättäviä” uutisia esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaren Pitsitalosta, jonka vakavat kosteusvauriot havaittiin vain kaksi vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen. Kannan osahäpeää asiasta siksi, että kohde palkittiin vuoden 2014 betonirakenteena nimenomaan taitavasta ja vaativasta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta. Mutta julkisrakennuksen pitkäräystäinen harjakatto nyt vain olisi niin juntti ilmestys, että arkkitehti häpeäisi silmät päästään kollegojen edessä piirtämällä sellaisen!

Koneellinen ilmanvaihtotekniikka liikuttaa ilmaa ja sen epäpuhtauksia rajummin kuin hylätty painovoimainen tapa. Koska lainsäädäntö määrää vaihtamaan huoneilmaa tehokkaammin kuin mihin historiallinen tulisijan ja savuhormin yhteistoiminta tai ikkunatuuletus kykenivät, meidän tulee hyväksyä iv-koneet osaksi uudisrakentamista. Jos nämä sähköä kuluttavat koneet säädetään toimimaan vajaatehoisesti tai niiden osia ei puhdisteta, saadaan aikaiseksi huonoa sisäilmaa. Pyrkimys hyvään aiheuttaakin pahaa, koska liian harva ymmärtää yhtikäs mitään konetekniikasta huoltotarpeineen.

Terveessä talossa kukaan ei sairastu, mutta kuka haluaa palata kivikaudelle? On vain pakko hyväksyä muutamien fysiikan lakien olemassa olo ja asettaa terveys puntariin jonkin muun arvon sijasta. Huonoa rakentamisen laatua ei kenenkään tarvitse hyväksyä, ja asiat tulee nähdä työmaavaihetta pidemmälle. Jos virheistä langetettaisiin tuntuvat sanktiot, ryhtiliike tapahtuisi monessakin osoitteessa. Parasta olisi, mikäli rakentaminen ja korjaaminen lakkaisivat olemasta väärinkäytöksiin houkuttavaa liiketointa, vaan niitä ohjaisivat muut motiivit.